TöitäRöitä ja mukavia venakkoja!

Kolme viikkoa takana, enää yksi edessä.. apuaaa! Aika on menny ihan hullun nopeesti, ja tuntuu että nyt on vasta päässyt töissäkin kunnolla vauhtiin kun on oppinut miten mikäkin asia kuuluu tehdä. Työtehtäviin on tullut vähän vaihtelua, ja ollaan Rinjan kanssa päästy aamupalan lisäksi banqueting hommiin konferenssitiloihin. Käytännössä se on ollut erilaisten kahvittelujen järjestelyä! Välillä miut on myös jätetty yksin konferenssikerroksen “respaan”, ja oon siellä sit töröttäny ja toivonu ettei kukaan tuu kysymään mitään liian vaikeeta! Onneks ei tullu muita kysymyksiä ku wifin salasana ja vessan sijainti, jotka molemmat hienosti osasin venäjäks kertoa..! Ihan mukavaa vaihtelua aamupalojen lisäksi, ja on saanut nukkua vähän pidempäänkin kun nuo vuorot alkavat aina vasta 10. Ensi viikolla on sitten taas vähän jotain uutta hommaa, iltavuoroonkin joudun! On myös päässyt taas tutustumaan hotellin muihinkin työntekijöihin, ja edelleen kaikki ihmiset vaikuttaa uskomattoman mukavilta!

Albertti haluu sanoo kaikille "Mäk Mäk"!

Albertti haluu sanoo kaikille “Mäk Mäk”!

 

Nuo venäläiset kun jostain kumman syystä sattuu puhumaan venäjää, ja sitä joutuu kokoajaan kuuntelemaan, nii on huomannu miten paljon siitä itse ymmärtää! On ihan hauska vain kuunnella keskusteluja ja yrittää ymmärtää edes jotakin. Tulee hyvä fiilis aina kun jotakin ymmärtää! Töissä myös ollaan paljon kyselty työkavereilta miten mikäkin asia sanotaan, ja tuntuu että kielitaito on kyllä kehittynyt aika paljon! Jokapäivä oppii jotakin uutta! Kielitaidon puolesta harmittaa ihan lähteä kotia.. Kiva olisi oppia lisää täällä!

Töissä osa ihmisistä on myös ollu tosi innokkaita oppimaan suomea, joten sitä sitten ollaan myös heille vähän opetettu. Hauskaa käydä erilaisia keskusteluja heidän kanssaan kun yhdessä lauseessa saattaa olla sekä englantia, suomea sekä venäjää! Meille aina nauretaan kun myö yritetään puhua venäjää koska se kuulostaa heidän korvaan hauskalta, ja vastaavasti myö tottakai nauretaan kun he puhuvat suomea venäjäaksentilla! Puhelin on myös kätevä keksintö, ja varsinkin kaikki kääntäjät. Ne on välillä kovassa käytössä itse kullakin kun yrittää selittää jotain asiaa, ja ei sitten satu jotakin sanaa muistamaan/tietämään.

Tuntuu että täällä Petroskoissa ihmiset ovat paljon ystävällisempiä ja avoimempia kuin mitä Pietarissa oli. Aina on apua saanut jos sitä on pyytänyt vaikka ihan tuntemattomaltakin. Pietarissa saatiin vaan mulkaisuja.. Ehottomasti tykkään enemmän tästä kaupungista! Täällä naapuritkin tulee juttelemaan niitänäitä jos vaikka istuu ulkona ottamassa aurinkoa, ja ollaanki pariin tyyppiin tässä tutustuttu! Heiltä on sitten ollut hyvä kysellä kaikkia nähtävyyksiä tai tapahtumia mitä täällä voisi olla.

11328701_10206869438915733_1726122726_o (1)

Kuvassa oleva naapurin Maxikin vei meidät illalla ajelulle avoautollaan ja sitten näytti meille myös vähän paikallista yöelämääkin! Voin muuten sanoa että on vähän paremmat hippalot täällä iltaisin verrattuna vaikka Joensuuhun. Toinenkin naapuri, joka yllättäen osasi puhua suomea, on ollut ihan tosi mukava! Mielenkiintoista kuulla mitä venäläiset ajattelevat maailman tapahtumista. Heidän suustaan tulee ihan erilaista tekstiä mitä vaikkapa uutiset meille väittävät!

Täällä taas huomaa miten suomalaiset on jotenkin ihan erilaisia. Ei Suomessa tapahdu niin että joku random henkilö tulee keskellä päivää selvinpäin juttelemaan ja kohta sitä huomaakin olevansa hänen avoauton kyydissä ilman huolen häivää.. Ulkomailla näin tapahtuu paljon todennäköisemmin! Kaikki vaikuttavat todella kiinnostuneilta meidän elämästä, ja miksi ollaan tultu tänne ja mitä tekemään! Montakohan kertaa meiltäkin on tultu kysymään että miksi ihmeessä valitsitte tulla tänne Petroskoihin.. Paikallinen lehtikin, Karjalan Sanomat, oli kiinnostunut meidän elämästä täällä, ja tuli sitten tekemään meistä lehtijutun. Ensi keskiviikon lehdessä siellä sitten komeilee meidän haastattelu kuvien kera!

Tälläviikolla miulle oli myös järjestetty kiva ylläri! Olin ihan normaalisti töissä tuolla konferenssi tiloissa, ja sitte meidän supervisorille tuli puhelu, että miun apua tarvitaan ravintolassa. Noo miepä sit menin sinne ravintolaan ja kukas siellä onkaan vastassa:

11303852_10206869426675427_260989914_o

Papa Kalajoki! En osannu kyllä yhtään oottaa moista, mutta ihan kiva ylläri! Isukki päätti sitten tulla tänne kolmeks päivää lomailemaan meidän hotelliin, eikä ollu siitä kertonu yhtään kellekkään ettei ylläri menis pilalle! Ja kai se täällä oli ihan viihtynytkin, ihan onessaan aamupalalla selitti miten hyvä oli ollu laulaa karaokea jossain baarissa! Paitsi että yks laulu oli maksanut 300ruplaa, wtf? Suomessa saa kyllä hoilottaa ihan ilmatteeks..

 

 

 

 

 

Eiku terkkuja vaan kaikille sinne Suomeen! -Jatta

p.s

 

Venäläinen nenänrapsuttaja heppu!

Venäläinen nenänrapsuttaja heppu!

Otettaisiinko kuppi teetä?

Ensimmäiset viikot töissä meni ihan vain käännöshommissa ja niitä näitä höpötellessä työporukan kanssa. Silloinkin jo tee-taukoja oli, mutta nyt viimepäivinä tuntuu, että niitä on vielä enemmän. Niin sanotulla lounastauolla on teetä ja kaikenlaisia keksejä, kakkuja tai muita herkkuja tarjolla. Ei ihan perus lounas siis täällä. En tiedä onko tämä vain työporukan tapa vai eikö täällä yleensäkään lounasta syödä sen kummemmin. Itse vähän kaipailen jo sitä lounasta päivään, kun ei keksejä ja kakkuja halua joka päivä syödä. Toki eväät otan välillä mukaan, mutta kieltämättä hiukan hölmö fiilis siinä on syödä banaania ja eväsleipää, kun muut syövät vain keksin. Muutenkin tämä ruokakulttuuri ei ehkä nyt ole ihan omaan makuuni, mutta kivahan sitä on kokeilla eri juttuja.

IMG_20150526_132308 (640x480)

Puita istuttamassa

Työpäivät ovat menneet hujauksella ohi. Käännöshommia tosiaan en nyt vähään aikaan ole tehnyt, vaan olemme olleet erilaisissa tapaamisissa ja myös istuttamassa puita koululaisten kanssa. Maanantai meni lähinnä siihen, että juotiin kupposet teetä toimistolla ja sen jälkeen lähdimme bussilla toiselle puolelle kaupunkia istuttamaan puita yläasteikäisten kanssa. Oli hauska seurata kuinka innoissaan koululaiset olivat ja juoksivat ympäri puistoa etsimässä hyvää paikkaa puulleen. Itsekin pääsin istuttamaan oman puun. Saa nähdä kuinka iso siitäkin kasvaa. Työporukka lähti siitä vielä johonkin tapaamiseen ja itse sain lähteä kotiin. Se olikin mielenkiintoista tulla bussilla pois, kun en edes tiennyt missäpäin kaupunkia olin.

Tänään töihin saavuttuani juotiin yllätyksekseni kupponen teetä, jonka jälkeen lähdimme Venäjän visitkarelian toimistolle juhlimaan jonkun läksiäisiä, kun hän jäi eläkkeelle. Siellä joimme teetä ja söimme liian makeaa kermakakkua. Tämän jälkeen lähdimmekin istuttamaan puita ala-asteikäisten kanssa. Alkuviikko onkin siis painottunut erittäin paljon puiden istuttamiseen ja teen juontiin.

Kävin myöhemmin tänää vielä juttelemassa Karjalan Sanomien kanssa mahdollisesta lehtijutusta, mikä tehtäisiin meistä kaikista kolmesta täällä. Ilmeisesti torstaina menemme Park Inn hotellille tapaaman Rinjaa ja Jattaa. Sovimme myös, että tulen heidän mukaan perjantaina päiväretkelle johonkin kylään. Paljon siis kaikkea erilaista tulossa tällä viikolla. Ihan kiva kyllä, sillä ei siinä tietokoneen ääressä jaksa koko aikaa istua.

IMG-20150519-WA0018

Tässä vielä kuvaa mitä kaikkea sitä voikaan ravintolassa tilata 😉

-Heini

Vähän erilainen viikonloppu

Perjantaina lähdettiin työporukalla ja noin 25 muun matkailualan ammattilaisen kanssa pienelle viikonloppuretkelle ympäri Venäjän Karjalaa. Tarkoituksena oli tuoda Karjaaa enemmänkin esille ja markkinoida erilaisia aktiviteetteja tällä alueella. Osallistujat olivat suurimmaksi osaksi Pietarista ja Moskovasta ja he olivatkin erittäin innoissaan kaikesta tästä luonnosta ja järvistä mitä täältä löytyy. Itse tulin takaisin kotiin jo lauantai-iltana, mutta muut jatkoivat matkaa vielä sunnuntai-iltaan saakka.

Perjantaina oli ohjelmassa vierailuja eri lomamökkikohteissa, sotamuseossa, muistomerkeillä, isolla koskella, kuuluisalla padolla ja lounas oli jeeppisafarin jälkeen metsässä. Johonkin väliin oli vielä saatu veneilyretki vanhalle puiselle kirkolle mahtumaan. Lomamökit olivat suurimmaksi osakseen jättimäisiä hirsimökkejä kaikilla varusteilla järven rannalla. Paljon tietoa niistä kerrottiin, mutta tällä tytöllä ei tuo venäjä ihan niin hyvni luista, joten meni taas vain maisemia katsellessa. Sotamuseo meni myös aika ohi, kun englanniksi mitään tietoja ei ollut ja vain venäjäksi olisi pitänyt kaikki ymmärtää. Hommasin 2 viikkoa sitten paikallisen sim-kortin ja netin siihen päälle, niin google translate oli kyllä reissunpäällä taas kätevä, kun sai heti katsottua mitä jokin sana tarkoitti.

IMG_20150523_095318IMG-20150523-WA0005

Jeeppisafari oli myös oikein hauskaa ajanvietettä ja ajoimme siis jeepeillä ensin keskellä metsää siellä täälä ja sen jälkeen isossa hiekkamontussa ylös alas. Hauskaa oli todellakin, mutta ei ehkä oltu mitään turvallisuusasioita mietitty sitä järjestettäessä. Osallistujat saivat myös itse kokeilla jeepillä ajoa hiekkamontussa, mutta itse jätin välistä sen puuhan. Tuntui, että koko auto kaatuisi jos yrittäisin.

 

IMG-20150522-WA0019

Jeeppi jumahti sitten keskelle kiviröykkiötä kun oli pakko esittää että siitäkin voi päästä

Oli kyllä jo yhteen päivään tungettu niin paljon aktiviteetteja ja tapahtumaa, että kun vihdoin päästiin hotellille 12 aikaan illalla niin nukkumaan olisi kyllä tehnyt mieli mennä. Meillä oli kuitenkin vielä yhteinen illalline järjestetty ja venäläiseen tapaan sekin sitten venähti mukavasti. Snapsilasit kilisi, kun joka toinen minuutti piti jostain asiasta kippistää ja hiukkasen meni hermo, kun olisi ehkä halunnut jo nukkumaan. Laseja piti kilistellä joka ikisen mummon ja kissan puolesta. Kaiken kruunasi huonetoverini kovaääninen kuorsaus, joten siinä jäi ne yöunet melkein kokonaan ja aamulla taas pirteänä kahdeksalta aamiaiselle.

IMG_20150523_095332

Aamulla hotellilla opeteltiin tekemään karjalanpiirakoita

IMG_20150523_132024

Äänisen toisessa päässä Medvezhyegorskissa eli suomalaisittain Karhumäessä

Jotta tämä teksti olisi erittäin sekavassa järjestyksessä kuvien kanssa, voisin vielä sen kertoa, että lauantai aamuna meillä oli aamiaisen jälkeen luvassa karjalanpiirakoiden ja kangasnukkejen tekoa. Sieltä lähdimme takaisin Petroskoin suuntaan ja nukuin varmaan joka välissä bussissa, kun siihen tuli mahdollisuus. Vierailimme vielä kuuntelemassa Karjalaisesta perinteestä yhdessä mökkerössä ja sen jälkeen itse hyppäsin pois kyydistä ja tulin kotiin, mutta muut jatkoivat vielä haski farmille ja koskenlaskuun.

-Heini

Ps. Vaikka blogia olen joutunut aikaisemminkin kirjoittamaan, niin en ymmärrä mikä on nyt niin vaikeaa kun nämä kuvat ei voi mennä kuten haluaa. Hyppii sinne tänne ja ei suostu liikkumaan enää mihinkään jos kerran sen johonkin lätkäsee. Kiva juttu moi.

Sekaisin kosmetiikasta

Mitä tapahtuu, kun kolme suomalaista nuorta naista lasketaan venäläiseen kosmetiikkaliikkeeseen? Ainakin aikaa kuluu aivan tolkuttoman kauan, kun jokaista pakettia täytyy pyöritellä käsissä ja yrittää edes jotenkin ymmärtää, mitä se sisältää (MISSÄÄN ei lue SANAAKAAN englantia).

Supermarketista löytyi 2 euron jalkanaamiosukat, jotka tuntui ihan mielenkiintoisilta jaloissa

Supermarketista löytyi 2 euron jalkanaamiosukat. Ihan kuin olisi vetänyt kondomit jalkaan.

Myös ostoskorit täyttyvät ennätysvauhtia, sillä vaikkei pakettien kylkiä osaisikaan tulkita, kaikki maksaa niin vähän, ei mitään kivannäköistä raaski jättää kauppaan. Kotona sitten jälkeenpäin aletaan kääntämään pakkausten selostuksia ja harvemmin vältytään hervottomilta nauruhepuleilta. On siinä ollut varmasti myymälän tädeilläkin ihmettelemistä kun parikymppiset tytöt ovat ilmestyneet kassalle anti ageing – kasvorasvapaketteja ja rintojen kohotus-rasvoja maksamaan..

Olemme nyt useana päivänä käyneet useassa kosmetiikkaliikkeessä pyörimässä, ja lähes aina jotain on tarttunut mukaan. Tarjontaa on monista hintaluokista ja eri merkkejä tuntuu olevan loputon määrä. Liikkeissä myydään paljon myös kansainvälisesti tunnettujen merkkien tuotteita, mutta me opiskelijoina olemme jahdanneet yleensä halvimmasta päästä olevia purkkeja ja purnukoita, joita ei Suomesta löydä. Hinnat ovat selkeästi Suomen hintoja alhaisempia ja esimerkkinä Lumenen tuotteita saa täältä halvemmalla, kuin itse Suomesta?!

Yhden päivän ostoksia n.15 eurolla. Suomessa samalla rahalla saisi yhden hiusväripaketin.

Yhden päivän ostoksia n.15 eurolla. Suomessa samalla rahalla saisi yhden kuvassa olevan hiusväripaketin.

 

 

 

Itse ainakin kosmetiikka-friikkinä aion kiertää liikkeitä läpi vielä monta kertaa ja hamstrata erilaisia juttuja mukaani niin paljon kun laukkuun vaan saa ängettyä! Ja jospa sitä keksisi jotain myös muille viemisiksi;)

– Rinja

 

Venäläiset vapaapäiväni venäläisinä kuvina!

En osannu vieläkään laittaa näitä venäläisiä kuvia mitenkää hienosti tähä venäläiseen blogiin, koittakaa pärjätä asian kanssa..

Venäläinen tivoli

Venäläinen tivoli

Venäläinen peliluola venäläisessa kauppakeskuksessa

Venäläinen peliluola venäläisessä kauppakeskuksessa

Venäläisiä NIKF ja odidos kenkiä

Venäläisiä NIKF ja odidos kenkiä

Auringonottoa venäläisessa kukkapenkissä

Auringonottoa venäläisessa kukkapenkissä

Joku venäläinen kirkko

Joku venäläinen kirkko

Venäläinen narussa oleva villihevonen yksin venäläisessä metsässä

Venäläinen narussa oleva villihevonen yksin venäläisessä metsässä

Venäläinen korvankaijava setä

Venäläinen korvankaijava setä

Venäläinen iltalenkkipolku

Venäläinen iltalenkkipolku

Venäläinen silta venäläisen iltalenkkipolun jatkona (menin yli venäläiseen tyyliin)

Venäläinen silta venäläisen iltalenkkipolun jatkona (menin yli venäläiseen tyyliin)

Venäläinen auringonlasku

Venäläinen auringonlasku

Venäläistä mandariinihoitoa kävelystä kipeytyneeseen SUOMALAISEEN nillkkaan

Venäläistä mandariinihoitoa kävelystä kipeytyneeseen SUOMALAISEEN nillkkaan

Venäläisiä legoleikkejä

Venäläisiä legoleikkejä

Venäläisen Mulanin kattomista venäläiseksi iltasaduksi.

Venäläisen Mulanin kattomista venäläiseksi iltasaduks

Ugg, olen puhunut ! -Jatta

3дравствуйте vaan!

Myö Park Innin tyttöset ollaan päästy nauttimaan aikaisista venäläisistä aamuista, sillä työvuorolistat ovat näyttäneet meille vain aamupalalla työskentelyä. Työ alkaa aina kuudelta, tai jotain sinnepäin.. Porukka lipuu töihin aina kuuden jälkeen kuka milloinkin, ja aamu aloitetaan ihan omaan tahtiin juomalla kahvia ja rauhallisesti aamupalaa valmistellen. En tiedä onko tämä joku yleinenkin tapa, mutta jokaikinen aamu taksi on hakenut meidät töihin!? Matkaa olisi ehkä reilu kilometri, mutta silti joku hotellin työntekijä aamuisin soittaa/laittaa viestin ettän ilmainen taksi on tulossa, menkää pihalle! Ei valittamista!

Aamupalalla työ lähinnä pöytien siivoamista ja uudelleen kattamista + juttelua muiden työkavereiden kanssa. Mielenkiintoista keskustelua on saatu aikaan mm. Ukrainan kriisistä, armeijasta, humalaisista suomalaisista ja Venäjän palkkatasosta (meidän supervisorin palkka on 400e kuussa?!). On myös mielenkiintoista että muutamat kollegat ovat opiskelleet suomea, ja välillä väläyttelet kaikkia hauskoja lauseta. Työnkuvaan on myös kuulunut muutamien kahvittelujen sekä lounaiden järjestelyä ja avustamista. On myös muutaman kerran päästy aikaisemmin töistä pois, kun ei ole ollut mitään hommaa!  Kaikki työkaverit ovat todella mukavia, ja ovat ottaneet meidät tosi hyvin vastaan. Töissä on monesti saanut nauraa vedet silmissä kaikille tyhmille jutuille, joita tuntuu riittävän itse kultakin. Ensi viikolla työvuoro lista näyttikin vähän erilaista hommaa, siitä sitten myöhemmin lisää täällä blogissa.

11355378_10206761062926401_991303593_n

 

Paulaner ravintolamme on saksalaistyylinen, joten työasutki ovat juuri sellaiset. Ei sitä kovin usein nää minuu mekko päällä, ja mikä oudointa, se ei edes ahista?! Ehkä oon tulossa hulluks, tai sit tässä Venäjässä on jotai mystistä..  Jos mekko ei ole ahdistanut, niin jotkut suomalaiset asiakkaat ovat! Lauantai aamuna monet suomalaiset tulivat syömään aamupalaa aivan umpikännissä, ja suoraan käveleminenkin näytti olevan vaikeaa. Rinja myös onnekkaana pääsi selvittelemään tilannetta, kun humalainen mies oli päättänyt ottaa asiakseen virtsata hotellin käytävälle. Oli niin kännissä ettei tajunnut elämästä mitään, ja hyvä jos suomeakaan osasi puhua. Ei siinä yhtään sitten hävettänyt olla suomalainen…

Vapaa-ajalla ollaan sitten käyty aikapaljon pyöriskelemässä/shoppailemassa kaupungilla. Löydettiin iso uusi ostarikin, jonne on saattanut muutama euro hävitä! Ruoanlaittoon on myös kulunut aikapaljon aikaa, sillä keittiömme on aika aika mitätön.. Yksi liesi ja vedenkeitin! Kahvinkeitinkin oli, mutta siitä kummallisesti oli yön aikana lohennu pohjasta palanen? Rinja sitten joku kaunis aamu keitti 4 kuppia kahvia pöydälle/ lattialle muiden nukkuessa, hupsistaaa! Olemme sitten käyneet ulkona syömässä aika usein, ja tajusimme myös että isoissa ruokakaupoissa on todella loistavat salaattibuffetit, joista sitten olemme halpaa salaattia raahanneet kotikoloon.

Ruoanlaitto tapahtuu useimmiten näin

Ruoanlaitto tapahtuu useimmiten näin

 

ja lopputulos näyttää aikalailla tältä..

ja lopputulos näyttää aikalailla tältä..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Itselläni alkaa nyt kahden päivän vapaat, katsellaan mitä tekemistä sitä keksii kun toiset ovat töissä!

-Jattatski!

p.s, miten vaikeeta voi olla yksien kuvien laittaminen nätisti………

Tourist Information Center of the Republic of Karelia

IMG_20150514_095412

Tourist Information Center of the Republic of Karelia

Ensimmäinen viikko on mennyt hujahtaen ohi ja olen kyllä tykännyt täällä olosta. Toimistossa on erittäin mukava tunnelma ja töitä saa tehdä kaikessa rauhassa. Apuakin saa heti, kun vain pyytää ja toimiston väki ovat olleet avuliaita. He ovat halunneet kertoa enemmän aikalailla kaikesta, jos on vain ollut kiinnostunut kuulemaan. Pääsääntöisesti olen kääntanyt toimiston venäjänkielisiä materiaaleja englanniksi ja päivittanyt tietoja nettisivuille (www.ticrk.ru). Olen positiivisesti yllättynyt siitä materiaalin määrästä mitä sivuilta löytyy tältä alueelta. Venäjäksi toki löytyy enemmän tietoa, mutta englanninkielistä puolta yritetään myös koko ajan täydentää ja kääntää, kun kiireiltä ehtii.

Tietokoneen ääressä sitä tulee kyllä istuttua koko päivä, mutta tee-tauot mukavasti piristävät päivärytmiä. Tuntuu, että kiire ei ole koskaan, vaan aina löytyy aikaa juoda kupponen teetä ja jutella maailman menoista. Varsinanen turistikausi on vasta aluillaan, joten aika hiljaista siellä vielä on päivisin. Uusien tapahtumien etsintä ja niistä tiedottaminen nettisivuille on nyt siis se pääasia, mihin toimisto keskittyy.

Tänään ohjelma oli hiukan erilainen edelisiin toimistopäiviin verrattuna. Kävimme tutustumassa paikalliseen juustotehtaan toimintaan ja juustoihin. Kun puhuttiin tehtaasta, mielikuvaksi tuli jonkinmoinen iso halli, missä juustoa olisi paljonkin, mutta lopulta saavuimme pienen omakotitalon pihaan jonka vieressä oli pieni parakkirakennus, jossa juustoa valmistettiin. Saimme maistella niita kahta laatua mitä siella oli ja ostimme myös muutaman palan kotiinkin. Maultaan juustot olivat aika kuivia ja itse en hirveasti erottanut makueroja näiden kahden välillä. Paljon oli “juustonaisella” kerrottavaa tehtaasta, mutta faktatietoa tuli niin paljon, että työporukan oli vaikea sitä olla koko ajan kääntämässä englanniksi. Tyydyin siis maistelemaan juustoja ja katselemaan maisemia.

IMG_20150514_114358

Toimistoa sisältäpäin

Täman jalkeen jonnekin mökkilomakeskukseen ja lounastimme siella. Alkuruoaksi oli kalariisisalaattia (?) ja pääruoaksi hernekeittoa, mutta keitto oli aika kaukana suomalaisesta hernekeitosta. Jälkiruoaksi paikallista pullaa, jonka sisallä oli juustoa ja omenaa. Kohteliaasti siinä tottakai söi mitä tarjottiin, mutta ei ehkä ollut juuri sitä mitä itse olisin tilannut. Lomakeskuksen mökit olivat isoja ja n. 5 huonetta oli jokaisessa mökissa. Ranta oli lähellä ja paikka vaikutti oikein mukavalta ja kotoisalta missä olisi itsekin voinut majoittua.

Oli kiva päästä näkemään vähän muitakin paikkoja kuin Petroskoi, kun täällapain en ole aikaisemmin matkustanut. Tiet olivat aika kuoppaisia ja nopeusrajoituskylteissä näytti olevan 50km/h, mutta ei se menoa haitannut, kun meidän mittarissa oli suurimmaksi osaksi 100km/h. Pomppuinen ja vauhdikas kotimatka, maha täynnä ei niin mieluista ruokaa, ei ehkä ollut kaikista mieluisin, mutta tulipahan nähtyä eri paikkoja.

IMG_20150519_162027

Äänisen rannalta

-Heini

Park Inn by Radisson Petrozavodsk

Jo eilen meidän oli tarkoitus aloittaa työurakkamme hotellilla, mutta venäläiseen tapaan kaikki tapahtuu aina parin ylimääräisen mutkan kautta. Aamulla kymmeneltä odottelimme jo reippaina hotellin aulassa sovittua tapaamistamme, muttei kukaan silti tuntunut tietävän tulostamme juuri sinä päivänä. Puolen tunnin odottelun jälkeen tapasimme työntekijän, joka kertoi, että meidän tarvitsisi käydä röntgenkuvauttamassa keuhkomme (mikä on photofluorogram suomeksi?) ja hoitaa vielä maahan rekisteröitymisemme kuntoon, ennen kuin voimme aloittaa työt. Lähdimme heti hotellilta hoitamaan asiat kuntoon ja pienten mutkien jälkeen meillä oli tarvittavat paperit hallussamme.

Park Inn sijaitsee Petroskoin rautatieaseman vieressä.

11232337_10206705010445124_814433963_o

Menun kääntämistä, mitenköhän tämän sitten suomentaisi..

Tänään työt saatiin kuitenkin käyntiin. Työntekijät esittelivät meille päivän aluksi muutaman hotellihuoneen, ravintolat ja muut yleiset tilat, sekä henkilökunnalle tarkoitetut tilat.

Hotellin aula.

Rinja vastaanottovirkailijan työasussa. Naurakaa vaan.

Rinja vastaanottovirkailijan työasussa. Naurakaa vaan.

Hotellissa on neljän eri tason huoneita ja yhteensä 180 huonetta neljässä kerroksessa. Huoneet ovat modernisti sisustettuja, valoisia ja korkeatasoisia. Huoneiden lisäksi hotellissa on siisti ja suuri kuntosali (vain ja ainoastaan majoittujien käyttöön, höh!), aula”baari”, jossa tarjoillaan juomista ja pientä syötävää, konferenssi-kerros, jossa sijaitsee 6 erikokoista salia, sekä saksalaisteemainen Paulaner Bräuhaus-ravintola. Yleisten tilojen lisäksi kiinnitimme huomiota myös henkilölkunnalle suunnattuihin tiloihin. Sokkeloisista käytävistään huolimatta tilat olivat todella siistejä ja jopa viihtyisiä – täysiä vastakohtia sille, mitä aiemmilla työpaikoilla olemme nähneet.

Kierroksemme jälkeen toinen meistä ryhtyi kääntämään ravintolan ruokalistoja suomenkielelle ja toinen pääsi perehtymään hotellilla käytettävän Opera-varausjärjestelmän käyttöön. Huomenna vaihdamme hommia päikseen ja loppuviikosta pääsemmekin yhdessä tekemään aikaisia aamiaisvuoroja!

– Rinja & Jatta

Terve, Venäjä!

Otsikon mukaisilla sanoilla vähäpuheinen kuskimme “Iigor” naurahti, kun ylitimme Suomen ja Venäjän välisen rajan. Matka Joensuusta Petroskoihin taittui henkilöautolla vajaassa viidessä tunnissa ja vauhdin hurmalta ei vältytty Iigorin kaasutellessa menemään.

Kelataanpa kuitenkin hieman taaksepäin ja kerrotaan, ketkä täällä kirjottelevat ja miksi. Olemme kolme 21-22-vuotiasta Karelia-Ammattikorkeakoulun matkailualan toisen vuoden opiskelijaa. Saavuimme Petroskoihin suorittamaan kuukauden kestoisen työharjoittelujakson; Jatta ja Rinja työskentelevät kansainvälisessä ja tasokkaassa Park Inn by Radisson -hotellissa, ja Heini suorittaa jaksonsa pienessä, mutta monipuolisessa Tickr- matkailupalveluyrityksessä.

Heini ja ovi tulevaisuuteen (vai menneisyyteen..?)

Tänään on siis takana ensimmäinen päivämme Petroskoissa ja työpaikkoihimme tutustumisen aloitamme huomisaamusta lähtien. Saavuimme asunnollemme iltapäivällä ja meitä vastassa oli paikallinen babushka esittelemässä ja ohjeistamassa asioita perinpohjaisesti asuntoon liittyen. Asettauduimme hetkeksi aloillemme ja levitimme matkatavaramme ympäri asuntoa (näkisittepä vaan…), jonka jälkeen lähdimme tutkiskelemaan tulevan kuukauden aikaista kotikaupunkiamme.

Kuten jo kaupunkiin tullessamme huomasimme, asumme keskellä hyvin monimuotoista asuinaluetta. Uuden kerrostalomme ympäriltä löytyy jos jonkinlaista puuhökkeliä ja toisaalta taas vastarakennettuja kerros- ja omakotitaloja uutuutta kiiltävine maalipintoineen. Suomalaisten silmiin asetelma vaikuttaa jopa järkyttävältä; miten näinkin lähellä Suomea pystytään elämään näinkin huonoissa olosuhteissa? Ihmiset näyttävät kuitenkin elävän aivan tavallista, sopusointuista elämää suurista varallisuuseroista huolimatta.

Huomisesta eteenpäin tulemme varmasti oppimaan enemmän venäläisestä kulttuurista (etenkin työkulttuurista) ja päivittelemme kuulumisiamme tänne säännöllisesti koko kuukauden ajalta!

– Heini, Jatta & Rinja