Kotona taas

Wau. Voiko kuukausi oikeasti hujahtaa ohitse näin nopeasti? Lauantai-aamuna kello 5 istahdimme bussiin Petroskoissa ja noin seitsemän tunnin jälkeen lösähdin kotisohvalle valvotun yön ja pitkän matkustamisen uuvuttamana. Olo oli (ja on vieläkin) vähän tyhjä; nytkö se jo loppui? Nytkö taas täytyisi jatkaa tavallista arkea koti-Suomessa? En olisi osannut Venäjälle lähtiessäni kuvitellakaan, että en haluaisi sieltä takaisin vielä kuukauden jälkeen!

10836198_10206129684033648_1837785816_n

Ihana Dima, joka säästi meille aina lettuja aamiaiselta <3

Tämä on varmasti käynyt ilmi blogissa jo noin 153 kertaa, mutta aikamme Petroskoissa oli todellakin kaikin puolin positiivinen yllätys ja mahtava kokemus, en kadu lähtöä hetkeäkään! Meille kerrottiin etukäteen, että venäläisten työkulttuuri on suomalaisesta poikkeava ja siihen pitää osata asennoitua oikein ja avoimin mielin. Kuitenkin jo ensimmäisestä päivästä lähtien hotellilla työskennellessämme saimme jatkuvasti hyvää palautetta työstämme, joku oli koko ajan kyselemässä että onko kaikki hyvin ja ihan kaikki auttoivat aina, jos esimerkiksi kielimuuri tuli vastaan asiakkaiden kanssa. Vaikka kaikki työntekijät eivät englantia puhuneetkaan, sujui yhteistyö moitteettomasti ja töissä oli kivaa joka päivä.11358882_10206129799316530_518037366_n

Viimeisenä työpäivänämme meille oltiin järjestetty pieni kahvitilaisuus, jossa meitä taas kerran kiiteltiin kovasti ja ihasteltiin, kuinka olemme olleet todella energinen ja hyväntuulinen lisä työyhteisössä. Etenkin kaikki hämmästelivät sitä, kuinka reippaasti olimme töitä tehneet; hommat olivat hoituneet paljon sukkelammin, kun me olimme olleet töissä ja hotellille kaivattaisiin kuulemma juuri kaltaisiamme ”Duracell-pupuja” (niin kuin he meitä nimittivät :D). Me olimme Jatan kanssa ensimmäiset ulkomaalaiset harjoittelijat hotellissa, joten työntekijätkin olivat etukäteen jännittäneet, kuinka tulemme pärjäämään töissä venäjänkielen ”taitomme” kanssa vieraassa maassa. Kaikki olivat olleet kuitenkin kuin puulla päähän lyötyjä jo ensimmäisenä työpäivänämme; otimme hommat heti haltuumme ilman, että olisi jatkuvasti tarvinnut olla seuraamassa vieressä ja jaksoimme aina hymyillä.

11330470_10206129737074974_741749008_n

Viimeisen työpäivän haikea fiilis. Saatiin Albertilta pöllöt muistoksi<3

Myös ammatillisessa mielessä tämä kuukausi antoi paljon hyviä eväitä tulevaisuuteen. Jakso opetti työskentelemään kansainvälisessä ympäristössä ja huomaamaan sen, että vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan aina asiakkaiden tai muiden työntekijöiden välillä, saatiin hommat hoidettua hienosti ja kaikki olivat tyytyväisiä. Kuinka helpolta tämän jälkeen tuntuukaan työskennellä Suomessa omalla äidinkielellä?! Oli myös mahtavaa huomata, kuinka nopeasti kieltä oppii vain kuuntelemalla keskusteluita. Viimeisinä päivinä kävimme jo lyhyitä keskusteluita työntekijöiden kanssa venäjäksi ja kaikki olivat yllättyneitä siitä, kuinka paljon ymmärrämmekään heidän keskusteluistaan. Hieno fiilis!

Kaikki, jotka ovat vähääkään kiinnostuneet ulkomaille harjoitteluun lähdöstä, tässä erittäin vakavasti otettava kehotus: LÄHTEKÄÄ! IHAN TOSI! Tein itse ensimmäisen vuoden harjoitteluni Suomessa hotellin vastaanotossa, ja sain toki senkin avulla kokemusta matkailu-alalla työskentelystä. Kuitenkin vertaillessani näitä kahta harjoittelujaksoa keskenään (ei näitä voi edes vertailla…) sain Petroskoista irti paljon enemmän. Mahtavan työkokemuksen lisäksi uusia ihania ihmisiä, joihin tulen pitämään yhteyttä varmasti tulevaisuudessa, tutustumista uuteen kulttuuriin, ison kasan ammatillista itsevarmuutta ja uudistuneen kuvan Venäjästä ylipäätään.

Meidän hyvästit työkavereille

Meidän hyvästit työkavereille

Ja HUOMIO sinä Karelia AMK:in matkailualan opiskelija; Park Inn ottaa sinut avosylin vastaan, jos harjoittelu kyseisessä hotellissa kiinnostaa!! Pomomme silmät suorastaan loistivat, kun kerroimme, että koulutusalamme on täynnä samankaltaisia reippaita ja iloisia opiskelijoita. Hän suorastaan aneli, että he saisivat meidän porukkaamme heille harjoitteluun ja lupasimme välittää viestiä eteenpäin! Rohkeasti vaan maailmalle, ette varmasti tule katumaan hetkeäkään!:)11335903_10206129912279354_1617799895_n

 

-Rinja

 

Maassa maan tavalla

Eiköhän sen voi ihan avoimesti myöntää (myös varmasti muidenkin puolesta), että Venäjälle kuukaudeksi muuttaminen jännitti etukäteen aikalailla. Median luoma kuva naapurimaastamme ei ole varsinkaan lähiaikoina ollut kovin houkutteleva tai puhtoinen, joten kaikenlaisia mielikuvia ehti syntyä ennen lähtöä. Noin kuukausi ennen lähtöämme Petroskoihin teimme 5 päivän pituisen opintomatkan Pietariin luokkamme kanssa, joten jonkinlainen kuva maasta pääsi syntymään ennen tätä pidempää jaksoa. Kokeneemmat Venäjällä kävijät kuitenkin jaksoivat muistutella meitä siitä, että Pietari ja Petroskoi ovat toisistaan täysin eroavia paikkoja – Pietari on länsimainen kaupunki täynnä kulttuuria ja nähtävyyksiä, kun taas Petroskoissa voi kokea paremmin oikeasti venäläistä elämäntapaa, joka saattaa olla suomalaiselle nuorelle naiselle jonkinasteinen  kulttuurishokki.11350127_10206074430092334_1622664695_n 11350162_10206074429812327_1739027180_n 11276133_10206074429532320_1281142429_o

Heti alussa jo huomasimmekin, etteivät asiat täällä toimi aivan samalla tavalla kuin Suomessa. Aikataulutus ja asioista sopiminen eivät ole niin tarkasti määriteltyjä, kuin meillä. Ensimmäisenä ”työpäivänämme” kukaan ei tiennyt saapumisestamme juuri sinä päivänä ja esimerkiksi rekisteröitymisen kanssa oli pieniä informaatio-katkoksia (rekisteröitymisen sijaan meitä oltiin kirjaamassa sisään paikalliseen hotelliin ja meitä vietiin jo kädestä pitäen hotellihuoneemme ovelle..?!).

Työkulttuurissakin voi huomata eroavaisuuksia. Vaikka työvuorolistassa lukisi aamiaisvuoron kestävän klo 6-14, ketään ei näy ravintolassa kuin vasta 20 yli 6, ja päivä saattaa venyä vielä pitkälle kahden jälkeenkin. Jotkut työntekijät eivät koskaan välttämättä edes tiedä, monelta pääsevät kotiin. Venäjällä ei myöskään kuulemamme mukaan ole ns. pakollisia vapaapäiviä, vaan töitä saatetaan tehdä hyvinkin jopa kuukausi putkeen ilman vapaita. Tällaisesta toiminnasta voisivat suomalaiset ammattiliitot olla kiinnostuneita.11356138_10206074417852028_972919422_n

Aikataulujen lisäksi olemme hotellilla huomanneet, että työmotivaatio on selkeästi erilainen kuin Suomessa. Myös työntekijät ovat itse myöntäneet, että suurin osa heistä on laiskoja, vaikka tehtävää olisikin jatkuvasti. Aamupalalla huomaa joskus itse hoitavansa monen ihmisen työt yksin, kun venäläiset kollegat samaan aikaan rupattelevat keskenään seinään nojaillen. Vapaa-ajalla ravintolassa käydessämme on voinut huomata saman – vaikkei muita asiakkaita olisikaan, voi annoksissa kestää todella kauan. Kiireessä ei siis kannata lähteä ravintolaan syömään. Mutta kuten meille jo etukäteen tolkutettiinkin, täytyy täällä suhtautua asioihin avoimin mielin ja hyväksyä paikalliset tavat. Näin olemme tehneetkin ja kyllä tähän alkaa jo sopeutua!11287169_10206074443652673_564416763_n

Viimeinen viikkomme täällä vierähti tänään käyntiin; lauantaina olisikin tarkoitus pakata kamat kasaan ja suunnata takaisin kohti kotia. Haikein mielin jo nyt ajattelen työkavereiden ja naapureiden hyvästelyä, sillä kaikki ovat olleet meille täällä aivan super-ihania! <3 Mutta vielä ei nyyhkytetä, vaan vedetään viimehetket ihan täysillä ja suoritetaan harjoittelujakso kunnialla loppuun!

11291745_10206074772540895_44114255_n

-Rinja