Maassa maan tavalla

Eiköhän sen voi ihan avoimesti myöntää (myös varmasti muidenkin puolesta), että Venäjälle kuukaudeksi muuttaminen jännitti etukäteen aikalailla. Median luoma kuva naapurimaastamme ei ole varsinkaan lähiaikoina ollut kovin houkutteleva tai puhtoinen, joten kaikenlaisia mielikuvia ehti syntyä ennen lähtöä. Noin kuukausi ennen lähtöämme Petroskoihin teimme 5 päivän pituisen opintomatkan Pietariin luokkamme kanssa, joten jonkinlainen kuva maasta pääsi syntymään ennen tätä pidempää jaksoa. Kokeneemmat Venäjällä kävijät kuitenkin jaksoivat muistutella meitä siitä, että Pietari ja Petroskoi ovat toisistaan täysin eroavia paikkoja – Pietari on länsimainen kaupunki täynnä kulttuuria ja nähtävyyksiä, kun taas Petroskoissa voi kokea paremmin oikeasti venäläistä elämäntapaa, joka saattaa olla suomalaiselle nuorelle naiselle jonkinasteinen  kulttuurishokki.11350127_10206074430092334_1622664695_n 11350162_10206074429812327_1739027180_n 11276133_10206074429532320_1281142429_o

Heti alussa jo huomasimmekin, etteivät asiat täällä toimi aivan samalla tavalla kuin Suomessa. Aikataulutus ja asioista sopiminen eivät ole niin tarkasti määriteltyjä, kuin meillä. Ensimmäisenä ”työpäivänämme” kukaan ei tiennyt saapumisestamme juuri sinä päivänä ja esimerkiksi rekisteröitymisen kanssa oli pieniä informaatio-katkoksia (rekisteröitymisen sijaan meitä oltiin kirjaamassa sisään paikalliseen hotelliin ja meitä vietiin jo kädestä pitäen hotellihuoneemme ovelle..?!).

Työkulttuurissakin voi huomata eroavaisuuksia. Vaikka työvuorolistassa lukisi aamiaisvuoron kestävän klo 6-14, ketään ei näy ravintolassa kuin vasta 20 yli 6, ja päivä saattaa venyä vielä pitkälle kahden jälkeenkin. Jotkut työntekijät eivät koskaan välttämättä edes tiedä, monelta pääsevät kotiin. Venäjällä ei myöskään kuulemamme mukaan ole ns. pakollisia vapaapäiviä, vaan töitä saatetaan tehdä hyvinkin jopa kuukausi putkeen ilman vapaita. Tällaisesta toiminnasta voisivat suomalaiset ammattiliitot olla kiinnostuneita.11356138_10206074417852028_972919422_n

Aikataulujen lisäksi olemme hotellilla huomanneet, että työmotivaatio on selkeästi erilainen kuin Suomessa. Myös työntekijät ovat itse myöntäneet, että suurin osa heistä on laiskoja, vaikka tehtävää olisikin jatkuvasti. Aamupalalla huomaa joskus itse hoitavansa monen ihmisen työt yksin, kun venäläiset kollegat samaan aikaan rupattelevat keskenään seinään nojaillen. Vapaa-ajalla ravintolassa käydessämme on voinut huomata saman – vaikkei muita asiakkaita olisikaan, voi annoksissa kestää todella kauan. Kiireessä ei siis kannata lähteä ravintolaan syömään. Mutta kuten meille jo etukäteen tolkutettiinkin, täytyy täällä suhtautua asioihin avoimin mielin ja hyväksyä paikalliset tavat. Näin olemme tehneetkin ja kyllä tähän alkaa jo sopeutua!11287169_10206074443652673_564416763_n

Viimeinen viikkomme täällä vierähti tänään käyntiin; lauantaina olisikin tarkoitus pakata kamat kasaan ja suunnata takaisin kohti kotia. Haikein mielin jo nyt ajattelen työkavereiden ja naapureiden hyvästelyä, sillä kaikki ovat olleet meille täällä aivan super-ihania! <3 Mutta vielä ei nyyhkytetä, vaan vedetään viimehetket ihan täysillä ja suoritetaan harjoittelujakso kunnialla loppuun!

11291745_10206074772540895_44114255_n

-Rinja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *